In love with Dulquer Salmaan

Muutama päivä sitten kävimme elokuvissa läheisessä kauppakeskuksessa. Katsoimme trailerit etukäteen tarjolla olevista tuotoksista ja erilaisten sankaritarinoiden ja valomiekka taistelujen joukosta päädyimme yllättäen intialaiseen, vuonna 2015 valmistuneeseen Martin Prakkatin ohjaamaan  Charlie, malayalam-kieliseen filmiin. Elokuva oli selvästikin suosittu, sillä klo 18 näytös oli lähes ääriään myöten täynnä pariskuntia ja kaveriporukoita, mutta myös perheitä,lapsia ja vauvoja. Vaikka leffateatterin istumapaikat oli tyypilliseen tapaan numeroidut, oli joillakin katselijoilla tarve etsiä parempaa paikkaa useampaan kertaan sekä elokuvan aikana että väliajalla, jolloin valot syttyivät ja osa katselijoista poistui palatakseen hetken päästä valmiina jatkamaan.

Elokuvateatterin istuimilla näytti olevan  keinutuolin ominaisuudet, sillä kun kumarruin tavoitelemaan lattialla olevaa herkkukassia, selkänoja seurasi mukana ja palatessani loivaan takakenoon jalat nousivat ilmaan.Äänentoisto toimi tehokkaasti ja neljänneltä riviltä näkymät olivat valtaisat. Vähän väliä ja tarpeen tullen, elokuvan hurvittelu kohtausten kohdalla valkokankaan vasen ala-kulma valisti katsojia arabiankielisellä tekstillä ja kieltokuvakkeilla savukkeiden ja alkoholin epäterveellisyydestä.Takana olevan perheen pikkupoika eläytyi elokuvaan hyppimällä,tömistelemällä ja nojailemalla tahmaisilla käsillään päidemme yläpuolella. Juonen edetessä unohdin kuitenkin kaiken ympärilläni tapahtuvan.

Elokuva oli erittäin tunnepitoinen ja kaunis. Samaistuin elokuvan teemoihin,rohkeus,vapaus ja rakkaus, sen oikean löytymiseen ja kauniiseen päänäyttelijä pariin sekä omiin lapsiini. Varsinkin omien lasten tämän hetkiset ja tulevat seikkailut,elämän nälkä ja uteliaisuus saivat aikaan pakahduttavan tunteen jolle ei meinannut tulla loppua.Siihen ainoaan käsilaukusta löytyvään nenäliinaan kuivasin sekä silmät ja posket, mutta myös juustokuorrutteisista popcorneista möhnäiset kellertävät sormeni. Elokuvan loputtua ja valojen syttyessä, silmät turpeina, naama juustomausteessa ja mango smoothie-purkki toisessa kädessä kohtasin vieressäni istuvan kauniin intialaisen naisen ja hänen puolisonsa kysyvät katseet. " Wakkaddakkawakkaddaa?" Tai ainakin siltä se kuulosti. "I'm sorry?" -yritin tarkentaa ja pyyhkiä kasvojani vähän lisää. "Diddd you undddorstanddd the languaged?". En ymmärrä kuinka monta d-kirjainta intialainen voi lisätä yhteen sanaan? Yritin selittää että emme tietenkään ymmärtäneet elokuvan puhutusta kielestä sanaakaan,mutta onneksi oli englanninkielinen tekstitys. "Have you been in South-Inddddia, in Kerala?"nainen kysyi seuraavaksi ja jatkoi"You shoulddd go there, i'ts so beautiful!". Uskon sen ja jonain päivänä aion mennä. Olen erittäin vakuuttunut että Intiassa on kaunista ja värikästä. Ja Dulquer Salmaan.

Dulquer Salmaanin hampaat ovat valkoiset ja hiukset taipuisat. Dulquer osaa laulaa,tanssia ja nauraa kovaäänisesti, mutta myös listiä paholliset äänitehosteiden kannustamana.Tarina rohkeudesta,vapaudesta,elämän kauneudesta,oikean rakkauden löytymisestä ja suurisydämisyydestä antavat epäilemättä toivoa meille kaikille,mutta varsinkin omaa kotimaataan, Intiaa kaipaaville.

Olen innoissani elokuvasta siksi,että se antaa ajattelemisen aihetta juuri täällä Arabiemiraateissa,jossa n. 9 miljoonasta asukkaasta yli puolet ovat syntyperältään Etelä-Aasialaisia ja kotoisin brittiläisen imperiumin entisistä siirtokunnista kuten  Intiasta,Pakistanista,SriLankasta ja Bangladesista. Joukossa on mm. rakennustyöläisiä, autokuskeja, kotitaloustyöntekijöitä,palvelualalla työskenteleviä, mutta myös hyvin palkattuja ja koulutetuttua keski-ja yläluokkaa.En osaa sanaakaan yhdestäkään Intian 22:sta virallisesta kielestä,vaikka joka päivä ja  lähes jokaisella palvelutiskillä,taksissa,kaupassa ja ravintolassa kohtaan intian kielisen henkilön. Viimeksi tänään taksin takapenkiltä kuuntelin kuskin sujuvaa handsfree keskustelua omalla kielellä. En voinut olla kysymättä että mitä kieltä hän puhui ja uskomatonta kyllä hän vastasi "Malayalam"! Ja tottakai Dulquer Salmaan oli myös hänen suuri sankarinsa. Hän pääsi myös ylpeilemään kuinka miljardi liikevaihtoa pyörittävä LULU Hypermarket on lähtöisin Keralasta, Etelä-Intiasta ja on maailman suurin Intian ulkopuolella asuvien intialaisten työllistäjä. Liikeketjulla on yhteensä yli 120 liikettä Aasiassa,Afrikassa ja täällä Lähi-Idässä. Yksi meidänkin suosikki ruokakaupoista.

Kuten aina,eksymme näissä sokkeloisissa ja valtavissa kauppakeskuksissa. Myös elokuvan jälkeen etsimme tietä takaisin parkkihalliin. Toisaalta niin on käynyt myös Helsinki-Vantaan lentoasemalla, joten en voi syyttää siitä pelkästään ulkomaalaisia opastekylttejä tai niiden puutetta. Hississä kohtasimme sattumalta saman pariskunnan uudestaan ja kiinnitin vasta nyt huomiota kauniin intialaisnaisen otsassa olevaan sinooperinpunaiseen täplään, bindiin. Naimisissa oleva soturi joka jatkoi perinteitä vai siviilisäädystä riippumaton muotikoru? Ei sillä väliä,kaunis hän oli jokatapauksessa. "Go and find him from internet" hän hymyili. "Yes I defenetly will", joten tässä linkki.

Charlie || Chundari Penne Song Official | Dulquer Salmaan 

https://www.youtube.com/watch?v=P8b6eoMu_Vo